Euroopan Unioni ei ole puolustusliitto. Sitä se ei tule myöskään olemaan. Silti usein Suomessa valheellisesti väitetään, että jäsenyys EU:ssa on myös turvallisuuspoliittinen kysymys.  Viimeksi näin väitti kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen. Hänen mielestään puolueemme nostamat ajatukset mahdollisesti kansanäänestyksestä EU:ssa, ”tuhoaisi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, koska menettäisimme mm. solidaarisuuslausekkeen ja yhteisvastuulausekkeen”. Tarkistellaanpa hetki sitä lauseketta.

Lissabonin sopimuksen mukainen solidaarisuuslauseke kuuluu kokonaisuudessaan näin: ” Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.” Eli käytännössä esim. Portugali voisi toisen maailmansodan tapaan lähettää meille kontillisen sardiineja. Kyseinen artikla ei velvoita EU:n jäsenmaita auttamaan Suomea sotilaallisesti, mikäli Suomeen hyökättäisiin. Ja miksi auttaisivat, kun selkeä enemmistä EU:n jäsenmaista kuuluu sotilasliitto Natoon?

Suomen turvallisuuspolitiikka ei voi perustua ”toivotaan, toivotaan” ajatteluun. Sen tulee perustua faktoihin ja realismiin. Syventyvä puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on kaunisajatus, mutta Ruotsilla ei ole riittävää sotilaallista voimaa aitoon puolustusliittoon Suomen kannalta. Siksi meidän tulee kehittää ja vaalia vahvaa omaa armeijaamme, kuten viisas puolustusministerimme hallituksessa onkin tehnyt.

Olen saanut kunnian keskustella niiden kunniakansalaisten kanssa, jotka pelastivat maamme itsenäisyyden toisessa maailmansodassa. Heidän viestinsä on ollut vahvasti se, että yksin ei tule jäädä. Tästä olen samaa mieltä. Toivottavasti kansanäänestys Natosta Suomessa on mahdollinen lähitulevaisuudessa, sillä Suomi ja suomalaiset ansaitsevat ikuisen ”Nato-option” sijaan rehellisen vastauksen siihen, miten ja kuinka järjestämme maamme puolustuspolitiikan tulevaisuudessa. Itse äänestäisin kyllä.