Identiteettipolitiikka on nyt Pop. Näkeehän sen yhteiskunnallisesta keskustelusta, kirjoituksista ja vaikka tämän blogin otsikosta. Setämies on vihervasemmiston lanseeraama termi valkoihoisille keski-ikäisille miehille, joiden “syy” ja “vika” maailman ongelmat ovat. Oikeasti ei ole, mutta näin totuuden jälkeisessä maailmassa voi sanoa mitä haluaa. 

Vihervasemmistolainen hallitus on tuonut nyt identiteettipolitiikan myös perheisiin. Jatkossa äidit eivät ole äitejä vaan “synnyttäjiä”. Isät eivät ole enää isiä. Itse asiassa Ilta-Sanomien uutisen perusteella heille ei ole vielä keksitty sopivaa termiä. Kenties miesoletettuja ei enää kaivata tulevaisuudessa. Paitsi tietenkin siittiöiden luovuttajaksi ja elatusmaksujen maksajiksi. 

Sillä maksajan rooli oletetuille setämiehille on tulevaisuudessa luvassa. Setämiehet kun tuppaavat maksamaan veroja, perustamaan firmoja ja työllistämään muita. Onneksi rikastumaan ei kukaan kuitenkaan pääse. Varsinkaan pakoa maasta ei kannata edes suunnitella, sillä verokarhu on vastassa rajalla. Rajalla, jota ei tietenkään ole kun tänne päin saapuu. 

Minua ei haittaa identiteetit. Itselläni se on vahvasti suomalainen ja kenties jonkun mielestä toksisen maskuliininen. Se mikä nykyisessä menossa häiritsee on se, että minut ja muut setämiehet halutaan maksumiehiksi toisten identiteeteille. Tehkää se kiitos omilla rahoilla ja ajallanne. Silloin myös aukeaa utopian hintalappu paremmin.