Vastine Paateron ja Tuomiojan asevastaiseen sekä epäisänmaalliseen kirjoitukseen

Sirpa Paatero (sd) ja Erkki Tuomioja (sd) julkaisivat 9.6.2018 Helsingin Sanomissa heille tyypilliseen asevastaiseen politikointiin liittyvän asenteellisen ja valheellisen mielipidekirjoituksen koskien aseenomistusta Suomessa. Kirjoitus sisältää sen verran paljon väittämiä tai muunneltua totuutta, että ajattelimme hieman oikaista heidän epäisänmaallisia tekstejään.

Väite: ”EUROOPAN UNIONIN ampuma-asedirektiivin tarkoituksena on huolehtia siitä, että ampuma-aseiden sisämarkkinat toteutuvat ja EU-kansalaisten turvallisuus taataan.”

Euroopan maiden kansalaisia on viimevuosina kohdannut useita ampumavälikohtauksia, joissa on käytetty luvattomia sarjatuliaseita, jotka eivät ole peräisin yksityisiltä kansalaisilta, vaan rikollisin keinoin Schengen-alueella valmistetuista tai tuoduista entisistä sotilasaseista. Tällaisiin aseisiin ei voida vaikuttaa vaikeuttamalla yksityistä aseenomistusta missään Euroopan maassa, vaan ainoa keino on parantaa rajavalvontaa ja poliisien resursseja. Tätä ei tietenkään Paatero ja Tuomioja halua myöntää, sillä heille rehellisten aseenomistajien kiusaaminen on tärkeämpää kuin rikolliset.

Väite: ”Lähtökohtana on estää erityisen vaarallisten aseiden ja niiden osien päätyminen vääriin käsiin.”

Yksityisillä kansalaisilla ei ole hallussaan erityisen vaarallisia ampuma-aseita, eikä siviiliaseilla ole tehty vakavia joukkosurmia. Yksityinen aseenomistus ei ole uhka yleiselle turvallisuudelle ja järjestykselle. Päinvastoin. Yksityinen aseenomistus parantaa kokonaisturvallisuutta ja kykyämme suojata maatamme, läheisiä ja omaisuutta.

Väite: ”Toisin kuin ammunta- ja aseharrastajien lähettämässä runsaassa palautteessa väitetään, esitys ei millään tavoin vaikeuta Suomen eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen laajaa reserviläistoimintaa.”

Esitys toteutuessaan estää yhdistyksiä hankkimasta puoliautomaattikivääreitä normaalikokoisilla lippailla ja antaa vain MPK:lle oikeuden järjestää reserviläisammuntoja nykyisellä tasolla. Tämä taas alentaa reserviläisten kenttäkelpoisuutta, heikentää kokonaisturvallisuuttamme ja kykyämme reagoida erilaisiin uhkiin nopeasti. Kenties tämä on Paateron ja Tuomiojan tarkoitus?
Väite: ”Harhaanjohtavinta toimeenpanolakia vastustavassa kampanjoinnissa on pyrkimys antaa täysin virheellinen käsitys, että Suomen puolustusjärjestelmä ja reservin kouluttaminen perustuisivat joiltain osin reserviläisten kotona säilyttämiin aseisiin.”

Puolustusvoimien resursseja kouluttaa ja ylläpitää reservin ampumataitoa on viime vuosikymmenenä rapautettu mittavasti, jolloin läheskään kaikkia sijoitettuja reserviläisiä ei voida kouluttaa eikä heidän muitakaan reserviläistaitoja voida ylläpitää. Ainoastaan MPK:n ja reserviläisyhdistysten toteuttama vapaaehtoinen ja omakustanteinen koulutus ylläpitää reservin taitoja. Tämä on fakta, jonka myös puolustusvoimien kenttäväki tietää. Ampumataito säilyy ja kehittyy vain ampumalla, ei kirjekursseilla.
Väite: ”Suomen puolustusjärjestelmä ei ole milloinkaan perustunut yksityiseen aseenomistukseen. Tällä ei ole myöskään merkitystä valmiuden ylläpidon kannalta. Puolustusvoimat kykenee varustamaan sekä kouluttamaan ammattitaitoisesti ja vastuullisesti kaikki sodan ajan joukot.”

Ei aiemmin, nykyään kyllä, koska puolustusvoimien resurssit ovat ajettu niin ahtaalle. Puolustusvoimat ei kykene asianmukaisesti varustamaan saati kouluttamaan läheskään kaikkia sodan ajan joukkoja, koska sillä ei ole riittäviä henkilöstö tai kalustoresursseja. Aktiivisten reserviläisten omakustanteisesti hankkima varustus on laadullisesti jopa puolustusvoimien varastoissa makaavaa varustusta laadukkaampaa. Tämän vuoksi aktiivisia reserviläisiä tulee palkita, ei rangaista.

Väite: ”Ampuma-aseharrastukselle ei ole tarvetta esittää maanpuolustuksellista oikeutusta tai yhtymäkohtaa. Myöskään reserviläisten sijoittaminen sodan ajan joukkoihin ei perustu ampumataitoon. Sodan ajan suorituskyvyn kannalta merkitystä on yksilön toimintakyvyllä, joka on laaja kokonaisuus. Tässä ampuma­taito on toki eräs – jokseenkin pieni – osatekijä.”

Ampuma-aseharrastus nimenomaan on maanpuolustuksellisesti merkittävä asia. Se parantaa yhteishenkeä ja motivaatiota. Yksilön toimintakyvyn kannalta ammuntaharrastus on merkittävä tekijä, koska varsinkin rasituksen alainen ammunta on todella fyysinen laji. Se parantaa siis toimintakykyä monella tasolla. Ampumataito on sotilaan yksittäisistä taidoista merkittävin.
Väite: ”Väärä on myös käsitys siitä, että yksityisillä aseilla voisi olla merkitystä sodan aikana hyödynnettävinä sotavarusteina. Yksityisille aseille ei kyetä järjestämään huoltoa, varaosia tai edes sopivia patruunoita. Tällainen sekalaiskalusto muodostaisi todennäköisesti logistisen kaaoksen.”

Suuri osa reserviläisten käyttämää kalustoa käyttää samaa ampumatarviketta kuin puolustusvoimienkin aseet. Logistiikka on taito- ja tahtolaji. Kaikki on järjestettävissä, kun siviilipuolen resurssit ja logistiikkaketju toimii yhdessä puolustusvoimien kanssa. Sotiemme sankarit kykenivät tähän, miksi me emme?

Lukuisissa palautteissa on korostettu, kuinka suuri aseita harrastava yhteisö Suomessa on. Poliisin asetilastoa tarkastelemalla nähdään kuitenkin se, että niin sanottu reserviläis­ammunta on pienen vähemmistön harrastus. Tämä vähemmistö on ikärakenteeltaan sellainen, ettei sen varaan rakenneta todellisia suorituskykyjä.”

Kirjoittajilla ei liene mitään käsitystä siitä mistä suorituskyky muodostuu. Yhteishenki, yhdessä tekeminen ja sen tuoma motivaatio on voima, jota ei kannata aliarvioida. Ammuntaharrastus kiehtoo nuoria ja varsinkin nuoret naiset hakeutuvat tällä hetkellä vapaaehtoiseen asepalvelukseen sankoin joukoin. Kun katsoo MPK:n järjestämiä koulutuksia ja koulutusvuorokausia JA reserviläisyhdistysten omaa toimintaa, voidaan sanoa, että harrastajamäärät ovat vain nousussa. Ja ymmärtääkseni demokratiassa myös pienillä vähemmistöilläkin on oikeus harrastaa niitä harrasteita, joita kokevat omakseen. Miksi kirjoittajien mielestä pienen vähemmistön harrastus pitäisi kieltää tai vaikeuttaa? Suomi niittää mainetta maailmalla niin practicalissa, haulikko- ja kasa-ammunnassa. Väitteissä heijastuu yleinen asevastaisuus ja pelaaminen maanpuolustuksen heikentämiseen, jota väitteillä tosiasiallisesti halutaan hakea.

Lakiluonnoksen mukaan aktiivinen reserviläinen voisi jatkossa saada aseluvan direktiivissä kiellettyyn ampuma-aseeseen tietyin edellytyksin. Eduskuntakäsittelyssä on syytä perehtyä tarkasti siihen, millaisia nämä edellytykset olisivat ja onko tällainen lupakategoria ylipäätään tarpeellinen. Näkemyksemme on, että niin aselain kuin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain kohdalla on pyydettävä myös perustuslakivaliokunnan lausunto.”

Tällainen lupakategoria on ehdottoman tarpeellinen. Eduskuntakäsittelyssä olisi syytä myös perehtyä tarkasti siihen, onko tällaiset isänmaanvastaiset ulostulot kansanedustajilta tarpeellisia ja keiltä ne on tilattu. Herää kysymys siitä, yrittääkö ulkopuolinentaho puuttua suomalaiseen maanpuolustukseen vaikuttamalla kansanedustajiin? Kenen asialla kansanedustajat ovat ja kenen tosiallisia tarpeita he palvelevat?

Eduskunnan tehtävä on palvella kansaa ja sen hyvinvointia. Ei tehdä epäisänmaallista politiikkaa. Toivottavasti kansalaiset muistavat tämän myös äänestyspaikoilla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kuopiossa, 10.6.2018

Aktiiviset reserviläiset,

Samuli Voutila ja Esa Nyyssönen  

Seuraa ja jaa: