Kiitos äänestäjilleni!

Eduskuntavaalit on nyt käyty ja kansalaiset ovat valinneet uuden eduskunnan. Omalta osaltani saamani äänimäärä ei tällä kertaa riittänyt, mutta olen siitä vilpittömän onnellinen! Yli 2800 äänestäjää luotti minuun ja ensikertalaisena uskallan olla tulokseen tyytyväinen. Viides sija Savo-Karjalan vaalipiirin listaltamme ei ole häpeäksi.

Myönnän, että tulos oli itselleni silti pettymys. Merkkejä parempaan tulokseen oli ilmassa, mutta valitettavasti realiteetit ja resurssit eivät tällä kertaa riittäneet.  Kuitenkin ääneni menivät perussuomalaisille ehdokkailla ja olivat omalta osaltaan takaamassa meiltä kolmen kansanedustajan läpipääsyä. Ja hienoja kansanedustajia saimmekin! Minna Reijosen kanssa olen saanut tehdä valtuustossa hienoa yhteistyötä, Sanna Antikaisen tunnen jo nuorisojärjestön ajoilta ja Jussi Wihosen opin tuntemaan vaalien alla. Onnittelut vielä kerran teille!

Jatkan työtäni Suomen ja suomalaisten eteen yrittäjänä ja kaupunginvaltuutettuna. Lisäksi lähden ensi heinäkuussa edustamaan isänmaatamme Hollantiin, jossa Nijmegenin sotilasmarssilla marssin 160km yhdessä muiden sotilaiden kanssa ympäri maailmaa. Siinä on seuraava iso projekti, johon valmistautuminen on alkanut jo tovi sitten. Vänrikki Voutila pääsee edustamaan maailmalle. Ei paha!

Mitä tästä eteenpäin? Jatkan kaupunginvaltuutettuna Kuopiossa ja seuraavat eduskuntavaalit ovat jo neljän vuoden päästä. Mikäli silloinen elämäntilanne sallii, hyvin todennäköisesti pyrin uudestaan ehdolle ja sitä kautta eduskuntaan. Nyt kuitenkin keskityn toviksi enemmän yrittäjänä toimimiseen ja läheisiini. Lisäksi minulla on muutama henkilökohtainen haave toteuttamatta, joihin voin nyt antaa enemmän aikaa. Olen pitkään halunnut alkaa tuottamaan omaa podcastia, joka käsittelee yhteiskunnallisia asioita. Nyt tähän projektiin riittää enemmän aikaa ja tiedotan siitä myöhemmin.

Kiitos vielä kerran ja ollaan yhteydessä!

Teidän,

Samuli Voutila

Vapaa kansalainen on autonsa ansainnut

Viime aikoina on käyty yhteiskunnallista keskustelua yksityisautoiluista. Autoilijat on otettu silmätikuiksi ilmastonmuutoksesta ja yksityisautoilua halutaan rajoittaa tulevaisuudessa tai ainakin vähentää rajusti. Tähän on käytetty perusteena ilmastonmuutosta, joka tuo mukanaan heinäsirkkaparvet ja muut Raamatusta tutut vitsaukset.

Suomen hiilidioksidipäästöt ovat globaalisti 0,014% maailman päästöistä. Näistä Suomen päästöistä yksi kymmenesosa tulee yksityisautoiluista. Siksi onkin kohtuutonta syyttää suomalaista autoilijaa ilmastonmuutoksesta, sillä tiesitkö, että yksi kaukomatka lentäen tuottaa saman verran päästöjä kuin autoilu keskimäärin vuodessa? Ainakaan ympäristötietoinen ihminen lentäessään Balille tai Berliiniin ei tätä tunnu muistavan. Silti Berliinissä nautitun soijalaten kastelema sormi osoittaa autoilijaa.

Onkin rehellistä myöntää, että suomalainen autoilija ei ilmastonmuutosta aiheuta, saati pelasta. Yksityisautoilu on vapaan yksilön turva sekä tae vapaalle liikkuvuudelle. Yksikään muu kulkuväline ei historiassa ole pystynyt samaan. Siksi on tärkeää, että Suomessa saa ja pitää voida käyttää yksityisautoa myös tulevaisuudessa. Polttoainemuoto on sinänsä sivuseikka, kunhan Pohjolan kylmät olosuhteet otetaan huomioon. Kun pakkasta on 30 astetta, ei sähköautoista ole apua. Siksi myös polttoaineverotuksen tulee olla järkevää ja peruskansalaisen tulee saada polttoainetta 24/7 edullisesti asemilta.

Turvallisia ja vapaita ajokilometrejä toivottaen,

Samuli Voutila

Kirjoitus on julkaistu Rahvaassa joulukuussa 2018

Olen tehnyt oman osuuteni -nyt on nuorempien vuoro

Lähdin mukaan politiikkaan tämän vuosikymmenen alkupuolella. Silloin parikymppinen Samuli Voutila oli ehtinyt reilun vuoden verran nauttia reservin auringosta sekä hyvästä työpaikasta. Olen ollut pienestä pojasta asti kiinnostunut mahdollisuudesta vaikuttaa ympärillä oleviin asioihin – politiikkaan lähteminen oli lähinnä luonnollinen seuraus sille.

Muistan kuin eilisen päivän, jolloin tapasin silloista PS-Nuorten puheenjohtajaa Simon Eloa. Tunnin mittainen lounastapaaminen venähti lähes neljän tunnin mittaiseksi ja haastattelin sekä haastoin häntä kovin. Kun olin saanut vastaukset kysymyksiini ja huomannut, että PS-Nuoret ajaa sellaisesta politiikkaa, jossa Suomen ja suomalaisten etu on ykkössijalla, oli päätös liittyä helppo. PS-Nuoret on ollutkin koti minulle kuluneen vuosikymmenen ja päivääkään en vaihtaisi pois. Rakastan tätä järjestöä.

Olen saavuttanut enemmän kuin koskaan uskalsin edes unelmoida PS-Nuorissa. Olen toiminut piiritasolta aina kattojärjestön huipuille monissa luottamustehtävissä ja saanut olla vaikuttamassa järjestön linjoihin ja sitä kautta myös puoleen politiikkaan kuluneena vuosikymmenenä. Kansalaisaloite kielivapauden puolesta on erityisesti jäänyt mieleeni. Yksi A-studion lähetys voi laukaista jotain sellaista, mikä konkreettisesti muuttaa Suomea. Vaikka kielivapaus ei kokonaisuudessaan toteutunut, niin unelma siitä elää ja antaa toivoa myös tulevaan.

Toimiminen nuorisopolitiikassa on ollut mukavaa. Olen saanut läpi elämän kestäviä ystävyyksiä, verkostoja ja saanut mahdollisuuden opetella politiikan tekoa. Näistä suhteista ja taidoista on ollut hyötyä myös päättäjänä. Tässä taitaakin olla nuorisopolitiikan ydin. Se kasvattaa ja kouluttaa tulevaisuuden päättäjiä ja antaa heille eväitä toimia politiikassa.

Täytän tulevana syksynä 29 vuotta. Nuoreksi minua voidaan siis vielä nuorisolain mukaan kutsua, mutta kuten ei mikään elämässä, ei myöskään nuoruus ole ikuista. Olen huomannut että on aika ottaa henkisesti iso askel ja siirtyä kohti seuraavia haasteita. Minut on valittu Savo-Karjalan vaalipiirin kansanedustajaehdokkaaksi ja otan tämän kunnian vakavasti. Siksi haluan käyttää aikani ensi vuoden alussa täysin tämän unelman tavoittamiseen ja, äänestäjien luottamuksella, toimia kevään 2019 jälkeen kansanedustajana. Haluan olla mukana rakentamassa parempaa Suomea ja ajamassa suomalaisten etua maamme sisällä sekä kansainvälisessä politiikassa.

Hyvä johtaja ymmärtää myös, milloin on aika antaa nuoremmille tilaa. Olen aina itse puhunut PS-Nuorissa sitä, että tärkein tehtävämme on myös kasvattaa puolueelle tulevaisuuden päättäjiä. Sen vuoksi ei myöskään puheenjohtajan tule toimia liian pitkään tehtävässään. Pitkän harkinnan jälkeen olen tullut siihen lopputulokseen, että en hae jatkokautta PS-Nuorten puheenjohtajana. Teen luonnollisesti kaikkeni tämän järjestön eteen loppuvuoden aikana ja kannustan nyt jäsenistöä pohtimaan, olisiko sinusta seuraava PS-Nuorten puheenjohtaja? Työtä riittää enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja, mutta lupaan sinulle, että se on sen arvoista.

Myönnän, että tätä tekstiä kirjoittaessa olo on haikea. Kun ihminen tekee jotain lähes koko kuluneen aikuisikänsä, on henkisesti raskasta luopua siitä. Kuitenkin, olo on myös helpottunut. Nyt voin keskittyä vain nauttimaan jokaisesta päivästä loppuvuoden ajan ja auttamaan muita menemään eteenpäin. Tulevien vaalien ohella suuntaan katsettani myös puolueen suuntaan. Tunnen hyvin nykyisen puoluejohdon, eduskuntaryhmän ja kenttäväkeä. Toivottavasti tulevaisuudessa voin olla myös avuksi puolueelle entistä enemmän. Olen sen teille velkaa, sillä olette suhtautunut minuun aina hyvin ja ottaneet nuoret aktiivisesti mukaan toimintaan. Kiitos siitä kuuluu teille ihan kaikille.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, sidosryhmiä ja erityisesti PS-Nuorten jäsenistöä kuluneista vuosista! Politiikan rikkaus ja suola ovat ihmiset, sillä ihmiset näitä asioita tekevät ja ihmisiä varten. Suomi on täynnä fiksuja, osaavia ja hyväsydämisiä nuoria poliitikkoja (tai entisiä nuoria) ja toivotan teille kaikille tasapuolisesti menestystä elämäänne. Teette arvokasta työtä ja toivon, että yhteistyömme voi jatkua myös tulevaisuudessa!

Vastine Paateron ja Tuomiojan asevastaiseen sekä epäisänmaalliseen kirjoitukseen

Sirpa Paatero (sd) ja Erkki Tuomioja (sd) julkaisivat 9.6.2018 Helsingin Sanomissa heille tyypilliseen asevastaiseen politikointiin liittyvän asenteellisen ja valheellisen mielipidekirjoituksen koskien aseenomistusta Suomessa. Kirjoitus sisältää sen verran paljon väittämiä tai muunneltua totuutta, että ajattelimme hieman oikaista heidän epäisänmaallisia tekstejään.

Väite: ”EUROOPAN UNIONIN ampuma-asedirektiivin tarkoituksena on huolehtia siitä, että ampuma-aseiden sisämarkkinat toteutuvat ja EU-kansalaisten turvallisuus taataan.”

Euroopan maiden kansalaisia on viimevuosina kohdannut useita ampumavälikohtauksia, joissa on käytetty luvattomia sarjatuliaseita, jotka eivät ole peräisin yksityisiltä kansalaisilta, vaan rikollisin keinoin Schengen-alueella valmistetuista tai tuoduista entisistä sotilasaseista. Tällaisiin aseisiin ei voida vaikuttaa vaikeuttamalla yksityistä aseenomistusta missään Euroopan maassa, vaan ainoa keino on parantaa rajavalvontaa ja poliisien resursseja. Tätä ei tietenkään Paatero ja Tuomioja halua myöntää, sillä heille rehellisten aseenomistajien kiusaaminen on tärkeämpää kuin rikolliset.

Väite: ”Lähtökohtana on estää erityisen vaarallisten aseiden ja niiden osien päätyminen vääriin käsiin.”

Yksityisillä kansalaisilla ei ole hallussaan erityisen vaarallisia ampuma-aseita, eikä siviiliaseilla ole tehty vakavia joukkosurmia. Yksityinen aseenomistus ei ole uhka yleiselle turvallisuudelle ja järjestykselle. Päinvastoin. Yksityinen aseenomistus parantaa kokonaisturvallisuutta ja kykyämme suojata maatamme, läheisiä ja omaisuutta.

Väite: ”Toisin kuin ammunta- ja aseharrastajien lähettämässä runsaassa palautteessa väitetään, esitys ei millään tavoin vaikeuta Suomen eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen laajaa reserviläistoimintaa.”

Esitys toteutuessaan estää yhdistyksiä hankkimasta puoliautomaattikivääreitä normaalikokoisilla lippailla ja antaa vain MPK:lle oikeuden järjestää reserviläisammuntoja nykyisellä tasolla. Tämä taas alentaa reserviläisten kenttäkelpoisuutta, heikentää kokonaisturvallisuuttamme ja kykyämme reagoida erilaisiin uhkiin nopeasti. Kenties tämä on Paateron ja Tuomiojan tarkoitus?
Väite: ”Harhaanjohtavinta toimeenpanolakia vastustavassa kampanjoinnissa on pyrkimys antaa täysin virheellinen käsitys, että Suomen puolustusjärjestelmä ja reservin kouluttaminen perustuisivat joiltain osin reserviläisten kotona säilyttämiin aseisiin.”

Puolustusvoimien resursseja kouluttaa ja ylläpitää reservin ampumataitoa on viime vuosikymmenenä rapautettu mittavasti, jolloin läheskään kaikkia sijoitettuja reserviläisiä ei voida kouluttaa eikä heidän muitakaan reserviläistaitoja voida ylläpitää. Ainoastaan MPK:n ja reserviläisyhdistysten toteuttama vapaaehtoinen ja omakustanteinen koulutus ylläpitää reservin taitoja. Tämä on fakta, jonka myös puolustusvoimien kenttäväki tietää. Ampumataito säilyy ja kehittyy vain ampumalla, ei kirjekursseilla.
Väite: ”Suomen puolustusjärjestelmä ei ole milloinkaan perustunut yksityiseen aseenomistukseen. Tällä ei ole myöskään merkitystä valmiuden ylläpidon kannalta. Puolustusvoimat kykenee varustamaan sekä kouluttamaan ammattitaitoisesti ja vastuullisesti kaikki sodan ajan joukot.”

Ei aiemmin, nykyään kyllä, koska puolustusvoimien resurssit ovat ajettu niin ahtaalle. Puolustusvoimat ei kykene asianmukaisesti varustamaan saati kouluttamaan läheskään kaikkia sodan ajan joukkoja, koska sillä ei ole riittäviä henkilöstö tai kalustoresursseja. Aktiivisten reserviläisten omakustanteisesti hankkima varustus on laadullisesti jopa puolustusvoimien varastoissa makaavaa varustusta laadukkaampaa. Tämän vuoksi aktiivisia reserviläisiä tulee palkita, ei rangaista.

Väite: ”Ampuma-aseharrastukselle ei ole tarvetta esittää maanpuolustuksellista oikeutusta tai yhtymäkohtaa. Myöskään reserviläisten sijoittaminen sodan ajan joukkoihin ei perustu ampumataitoon. Sodan ajan suorituskyvyn kannalta merkitystä on yksilön toimintakyvyllä, joka on laaja kokonaisuus. Tässä ampuma­taito on toki eräs – jokseenkin pieni – osatekijä.”

Ampuma-aseharrastus nimenomaan on maanpuolustuksellisesti merkittävä asia. Se parantaa yhteishenkeä ja motivaatiota. Yksilön toimintakyvyn kannalta ammuntaharrastus on merkittävä tekijä, koska varsinkin rasituksen alainen ammunta on todella fyysinen laji. Se parantaa siis toimintakykyä monella tasolla. Ampumataito on sotilaan yksittäisistä taidoista merkittävin.
Väite: ”Väärä on myös käsitys siitä, että yksityisillä aseilla voisi olla merkitystä sodan aikana hyödynnettävinä sotavarusteina. Yksityisille aseille ei kyetä järjestämään huoltoa, varaosia tai edes sopivia patruunoita. Tällainen sekalaiskalusto muodostaisi todennäköisesti logistisen kaaoksen.”

Suuri osa reserviläisten käyttämää kalustoa käyttää samaa ampumatarviketta kuin puolustusvoimienkin aseet. Logistiikka on taito- ja tahtolaji. Kaikki on järjestettävissä, kun siviilipuolen resurssit ja logistiikkaketju toimii yhdessä puolustusvoimien kanssa. Sotiemme sankarit kykenivät tähän, miksi me emme?

”Lukuisissa palautteissa on korostettu, kuinka suuri aseita harrastava yhteisö Suomessa on. Poliisin asetilastoa tarkastelemalla nähdään kuitenkin se, että niin sanottu reserviläis­ammunta on pienen vähemmistön harrastus. Tämä vähemmistö on ikärakenteeltaan sellainen, ettei sen varaan rakenneta todellisia suorituskykyjä.”

Kirjoittajilla ei liene mitään käsitystä siitä mistä suorituskyky muodostuu. Yhteishenki, yhdessä tekeminen ja sen tuoma motivaatio on voima, jota ei kannata aliarvioida. Ammuntaharrastus kiehtoo nuoria ja varsinkin nuoret naiset hakeutuvat tällä hetkellä vapaaehtoiseen asepalvelukseen sankoin joukoin. Kun katsoo MPK:n järjestämiä koulutuksia ja koulutusvuorokausia JA reserviläisyhdistysten omaa toimintaa, voidaan sanoa, että harrastajamäärät ovat vain nousussa. Ja ymmärtääkseni demokratiassa myös pienillä vähemmistöilläkin on oikeus harrastaa niitä harrasteita, joita kokevat omakseen. Miksi kirjoittajien mielestä pienen vähemmistön harrastus pitäisi kieltää tai vaikeuttaa? Suomi niittää mainetta maailmalla niin practicalissa, haulikko- ja kasa-ammunnassa. Väitteissä heijastuu yleinen asevastaisuus ja pelaaminen maanpuolustuksen heikentämiseen, jota väitteillä tosiasiallisesti halutaan hakea.

”Lakiluonnoksen mukaan aktiivinen reserviläinen voisi jatkossa saada aseluvan direktiivissä kiellettyyn ampuma-aseeseen tietyin edellytyksin. Eduskuntakäsittelyssä on syytä perehtyä tarkasti siihen, millaisia nämä edellytykset olisivat ja onko tällainen lupakategoria ylipäätään tarpeellinen. Näkemyksemme on, että niin aselain kuin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain kohdalla on pyydettävä myös perustuslakivaliokunnan lausunto.”

Tällainen lupakategoria on ehdottoman tarpeellinen. Eduskuntakäsittelyssä olisi syytä myös perehtyä tarkasti siihen, onko tällaiset isänmaanvastaiset ulostulot kansanedustajilta tarpeellisia ja keiltä ne on tilattu. Herää kysymys siitä, yrittääkö ulkopuolinentaho puuttua suomalaiseen maanpuolustukseen vaikuttamalla kansanedustajiin? Kenen asialla kansanedustajat ovat ja kenen tosiallisia tarpeita he palvelevat?

Eduskunnan tehtävä on palvella kansaa ja sen hyvinvointia. Ei tehdä epäisänmaallista politiikkaa. Toivottavasti kansalaiset muistavat tämän myös äänestyspaikoilla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kuopiossa, 10.6.2018

Aktiiviset reserviläiset,

Samuli Voutila ja Esa Nyyssönen  

Kuopio tarvitsee maahanmuutto-ohjelman

Vietimme 14.5. valtuuston seminaaripäivää Kuopiossa yhdessä kaupungin virkamiesten kanssa. Kuopiolla on intohimoiset ja rohkeat visiot vuoteen 2030 ja jopa vuoteen 2040 asti. Haluamme kasvaa 200000 asukkaan kaupungiksi ja oikeutetusti olla Itä-Suomen moottori sekä veturi.

Yksi erityinen hyväksytyn strategian väestön kasvuhausta on työperäinen maahanmuutto. Esimerkiksi kaupunki päätti viime vuoden lopussa kaupungin uuden strategian vuoteen 2030. Siellä todetaan muun muassa, että “valtaosa Kuopion väestönkasvusta tulee maamme rajojen ulkopuolelta”. Esitin itse kyseisen lauseen poistoa valtuustossa, mutta valitettavasti esitykseni ei saanut riittävästi kannatusta. Ensisijaisesti savolaiset tulee työllistää, sitten muut suomalaiset ja viimeisenä työkaluna työkalupakissa tulee olla työperäinen maahanmuutto. Ja jokaiseen noista tarvitsemme jonkinlaisen vision ja suunnitelman.

Maahanmuutto-ohjelma ei ole avoin kutsu tulla Kuopioon. Se on ohjekirja ja nuora sille, miten työperäistä maahanmuuttoa voidaan fiksusti hoitaa. Miten järjestetään asuminen, päivähoito ja muut palvelut? Tuoko työperäinen maahanmuutto lisää tuloja vai menoja Kuopiolle? Suomen Perustan tekemän tutkimuksen mukaan lähinnä Saksasta tuleva maahanmuutto hyödyntää Suomea taloudellisesti. Mistä rahoitus otetaan, jos uskomme tilastoja? Vai otammeko vain Saksasta työperäistä maahanmuuttoa? Näihin kysymyksiin tarvitaan vastauksia.

Lisäksi pitää tehdä selväksi se, että tulijan on mukauduttava Kuopioon ja meidän tapoihin eikä toisinpäin. Maahanmuuttajia ei saa suosia eikä myöskään sorsia. Jos/kun tänne muuttaa, tulee kaikille olla samat pelisäännöt. Savolaiset ovat lupsakasta ja oikeudenmukaista heimoa. Meidän hyvää me-henkeä nakertaa, mikäli joitakin suositaan toisten kustannuksella. Hyvänä esimerkkinä maahanmuuttajayrittäjyyden tukeminen. Miksi joku saa pelkän taustansa vuoksi erityiskohtelua? Tämä luo tarpeetonta kiilaa kantaväestön ja tulijoiden väliin. Ensimmäiset katkeroituvat, jälkimmäiset passivoituvat.

Ensiksi savolainen työ ja yrittäjyys. Meidän tehtävänä on pitää huolta Kuopion ja kuopiolaisten hyvinvoinnista. Kaupungin strategia on hyvä ja edistän sitä mielelläni valtuutettuna ja yrittäjänä. Parempi kuitenkin ennaltaehkäistä mahdollisia ongelmia tässä vaiheessa kuin siinä kohtaa kun ongelmat tulevat niin sanotusti silmille. Se on viisasta ja kuopiolaisten edun mukaista päätöksentekoa.

Valtuustoaloite: Huumeista vapaa Kuopio

Jätin eilen (14.4.2018) valtuustoaloitteen Huumeista vapaasta Kuopiosta. Sen allekirjoitti yli puolet valtuutetuista. Kiitos kaikille aloitteen allekirjoittaneille!

Aloitteen taustalla kasvanut huumausainerikosten nousu rakkaassa kotikaupungissamme. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten huumausainerikosten kasvu. Savon Sanomat uutisoi jo helmikuussa, kuinka nuorten huumeiden käyttö on kasvanut, myös meillä Kuopiossa. Ilmi tulleet tapaukset ovat poliisin mukaan vain “jäävuorenhuippu”.

Lisäksi olemme saaneet lukea pitkin kevättä erilaisista huumausainerikoksista Kuopiossa. Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos huumausainerikokset näin kaupunkiamme vaivaa. Rikollisuuteen, sen juurisyihin ja ennaltaehkäisyyn pitää meidän kaikkien puuttua. Kuopion tulee olla turvallinen kaupunki.

Vastuullisten päättäjien ja aikuisten tulee tarjota lapsille ja nuorille huumeista vapaa kasvuympäristö. Emme saa menettää yhtään lasta tai nuorta huumeiden pirulliselle alttarille.

Valtuustoaloite on luettavissa kokonaisuudessaan alta:

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme,

Että Kuopion kaupunki (myöhemmin kaupunki) asettaa tavoitteeksi olla vuoteen 2022 mennessä huumeista vapaa kaupunki. Huumausainerikokset ovat kasvaneet huolestuttavasti kaupungissamme, erityisesti lasten ja nuorten osalta. On meidän päättäjien vastuulla taata lapsille ja nuorille huumeista vapaa kasvuympäristö.

Kaupungin tulee tehdä voimakkaasti yhteistyötä huumerikollisuuden kitkemiseksi poliisin ja muiden viranomaisten kanssa. Lisäksi esitämme, että kaupunki käynnistää huumeiden vastaisen kampanjan peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Kampanjan tarkoituksena on kertoa nuorille huumeiden vaaroista ja kehottaa nuoria tuomaan aktiivisesti viranomaisten tietoon mahdolliset huumausainerikokset.

Lisäksi esitämme, että kaupunki avaa vanhemmille ja kaupungin asukkaille #huumeistavapaaKuopio -kampanjan, jotta kaupunkilaiset saadaan mukaan kaupunkimme turvallisuutta parantamaan. Kampanjan toteutus tapahtuu vuoden 2018 ja 2019 aikana.

Samuli Voutila

kaupunginvaltuutettu, PS

Kuopio tarvitsee autopaikkoja

Kaupungin autopaikkapolitiikka puhututtaa. Lopputalvesta keskustan pysäköintimaksujen korotus herätti hämmästystä ja kummastusta asukkaista paikallisiin yrittäjiin. Onneksi kaupunki heräsi asukkaittensa huoleen ja muutti päätöstä edes hieman inhimillisempään suuntaan. Vetovoimaiseen keskustaan tulee pystyä pysäköimään.

Muutama viikko sitten (3.5.2018) myös Savon Sanomissa heräsi aiheelliseesti Puijonlaakson asukkaiden huoli pysäköinnistä asuinalueellaan. Kaupunki on alustavissa suunnitelmissa vähentämässä autopaikkojen määrää tulevissa kaavoissa ja uudisrakentamisessa alueella. Polkupyörät ja bussit kuulemma korvaavat lapsiperheiden autot tulevaisuudessa. Kenties jossain utopiassa, muttei todellisuudessa. Kuopiolaisilla on oikeus saada käyttää autoa ja kaupungin tulee turvattava riittävä määrä autopaikkoja kaavoituksessa. Myös alati vähenevien vieraspaikkojen määrä on korjattava tulevaisuudessa. Asuinalueen vetovoimaisuuteen liittyy voimakkaasti myös mahdollisuus sujuvaan pysäköintiin.

Kuopio haluaa olla hyvän elämän pääkaupunki. Ajatus on kaunis ja kannatettava. Hyvän elämän pääkaupungissa myös ihmisten arkielämä on käytännöntasolla hyvää ja pysäköinti sekä sujuva liikkuvuus on osa tätä kokonaisuutta. Autoilijoita verotetaan jo nyt valtiovallan toimesta lähes hengiltä. Ei lyödä viimeistä naulaa arkkuun kuntapäättäjinä. Pidetään autopaikkojen riittävyydestä huolta ja sitä myöten tavallisten ihmisten arjesta. Sen olemme päättäjinä kuopiolaisille velkaa.

Vuoden 2017 satoa valtuustossa

Tämän vuoden viimeinen valtuuston kokous oli maanantaina 18.12.2017. Valitsimme yksimielisesti uudeksi kaupunginjohtajaksi Jarmo Pirhosen ja hyväksyimme vuoden 2018 budjetin äänestysten kautta. Kuten aikaisemmin kerroin, esitin säästöjä alijäämäiseen budjettiimme ja lisärahoja mm. lähiliikuntapaikkoihin. Valitettavasti ne eivät menneet läpi valtuustossa. Tällä oltaisiin saatu taitettua lähes 2 miljoonaa euroa budjettimme alijäämästä. Vuonna 2018 lisävelkaa syntyy 12,4 miljoonaa euroa.

Kulunut puoli vuotta valtuustossa on ollut mielenkiintoinen ja se on opettanut paljon. Velkaantuminen ei näytä olevan ongelma ja kaikille halutaan kaikkea kivaa. Toki se on ymmärrettävää, mutta olen edelleen huolissani käyttötalouteen kohdistuvasta velasta. Se tulee joskus maksettavaksi ja sen maksaa kuopiolaiset. Tavalla tai toisella. Tähän kehitykseen tulee saada jotain tolkkua ja tulen jatkossakin pitämään kuopiolaisten veronmaksajien rahoista huolta.

Kärkihankkeita meillä on tulossa ja ensimmäisenä starttaa ensi keväänä Kuopion portti. Asemaseutu on jo pitkään kaivannut remonttia ja freesausta. Onneksi tämä nyt toteutuu ja 80-luvulle jämähtänyt asemanseutu tuodaan tälle vuosituhannelle. Toivottavasti Mölymäen rakentaminen päästään aloittamaan aikataulussa ja saamme tehtyä ensi vuonna päätöksen myös uudesta stadionista. Henkilökohtaisesti kannatan stadionia Kuopioon. Vetovoimatekijänä se on merkittävä tulevaisuuden jalkapallon kannalta ja tarjoaa myös puitteet junioritoimintaan.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille toivottaen,

Samuli Voutila

kaupunginvaltuutettu

Perussuomalaiset

Kohtaaminen kompassilla

Kirjoitukseni itsenäisyyspäivän juhlan monikulttuurisuusteemasta sai aikaan pienimuotoisen kohun Kuopiossa taannoin. Sain paljon palautetta puolesta ja vastaan ja olen kaikesta siitä kiitollinen. Mielipiteeni on edelleen sama juhlan teemasta ja toivon, että jatkossa kaupunki ottaa suomalaisen ja savolaisen kulttuurin paremmin huomioon itsenäisyyspäiväjuhlissa. Meidän tehtävämme on vaalia suomalaista ja savolaista kulttuuria.

Uskon kuitenkin vuoropuheluun ja kasvotusten puhumiseen, vaikka ihmiset olisivatkin eri mieltä. Olin äärimmäisen otettu, kun Setlementti Puijolan Kompassin kotouttamisen asiantuntija Tsega Kiflie kutsui minut eilen (13.12.2017) vierailemaan heidän luonaan. Kävimme keskustelua maahanmuutosta, kotouttamisesta ja siitä, että kaikkien tulee kunnioittaa yhteisiä pelisääntöjä. Olimme harvinaisen samaa mieltä monesta asiasta ja uskon, että teemme asiakysymyksissä yhteistyötä myös tulevaisuudessa.

Arvostan Tsegan kaltaisia ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan vaikeistakin asioista ilman ennakkoluuloja. Toivoisin näkeväni tätä henkeä myös valtuustossa enemmän. Kansainvälisyyttä Kuopiossa ja on tulee olemaan, joten meidän pitää löytää keinot siihen, miten näitä asioita hoidetaan. Poliittiseen monikulttuurisuuteen en usko, mutta pragmaattisella savolaisella tavalla voimme tehdä politiikka, jossa sekä Kuopio että tänne tulijat hyötyvät. Olen monta kertaa sanonut: Tänne on tervetullut tekemään töitä, yrittämään ja opiskelemaan, kunhan noudattaa meidän lakejamme ja sääntöjämme.

Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia.