Tekijä: Samuli Voutila

Yleinen

Vuoden 2017 satoa valtuustossa

Tämän vuoden viimeinen valtuuston kokous oli maanantaina 18.12.2017. Valitsimme yksimielisesti uudeksi kaupunginjohtajaksi Jarmo Pirhosen ja hyväksyimme vuoden 2018 budjetin äänestysten kautta. Kuten aikaisemmin kerroin, esitin säästöjä alijäämäiseen budjettiimme ja lisärahoja mm. lähiliikuntapaikkoihin. Valitettavasti ne eivät menneet läpi valtuustossa. Tällä oltaisiin saatu taitettua lähes 2 miljoonaa euroa budjettimme alijäämästä. Vuonna 2018 lisävelkaa syntyy 12,4 miljoonaa euroa.

Kulunut puoli vuotta valtuustossa on ollut mielenkiintoinen ja se on opettanut paljon. Velkaantuminen ei näytä olevan ongelma ja kaikille halutaan kaikkea kivaa. Toki se on ymmärrettävää, mutta olen edelleen huolissani käyttötalouteen kohdistuvasta velasta. Se tulee joskus maksettavaksi ja sen maksaa kuopiolaiset. Tavalla tai toisella. Tähän kehitykseen tulee saada jotain tolkkua ja tulen jatkossakin pitämään kuopiolaisten veronmaksajien rahoista huolta.

Kärkihankkeita meillä on tulossa ja ensimmäisenä starttaa ensi keväänä Kuopion portti. Asemaseutu on jo pitkään kaivannut remonttia ja freesausta. Onneksi tämä nyt toteutuu ja 80-luvulle jämähtänyt asemanseutu tuodaan tälle vuosituhannelle. Toivottavasti Mölymäen rakentaminen päästään aloittamaan aikataulussa ja saamme tehtyä ensi vuonna päätöksen myös uudesta stadionista. Henkilökohtaisesti kannatan stadionia Kuopioon. Vetovoimatekijänä se on merkittävä tulevaisuuden jalkapallon kannalta ja tarjoaa myös puitteet junioritoimintaan.

Arvoisat äänestäjäni. Kiitän luottamuksestanne ja olen omalta osaltani pyrkinyt edistämään niitä asioita, mitä vaaleissa teille lupasin. Olen laittanut päätöksenteossa aina Kuopion ja kuopiolaiset etusijalle, pyrkinyt veronmaksajien rahojen huolelliseen käyttöön, puolustanut suomalaista ja savolaista kulttuuria sekä edistänyt yrittäjyyden ja työllisyyden edellytyksiä Kuopiossa. Tätä työtä tulen jatkamaan myös vuonna 2018.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille toivottaen,

Samuli Voutila

kaupunginvaltuutettu

Perussuomalaiset

Yleinen

Kohtaaminen kompassilla

Kirjoitukseni itsenäisyyspäivän juhlan monikulttuurisuusteemasta sai aikaan pienimuotoisen kohun Kuopiossa taannoin. Sain paljon palautetta puolesta ja vastaan ja olen kaikesta siitä kiitollinen. Mielipiteeni on edelleen sama juhlan teemasta ja toivon, että jatkossa kaupunki ottaa suomalaisen ja savolaisen kulttuurin paremmin huomioon itsenäisyyspäiväjuhlissa. Meidän tehtävämme on vaalia suomalaista ja savolaista kulttuuria.

Uskon kuitenkin vuoropuheluun ja kasvotusten puhumiseen, vaikka ihmiset olisivatkin eri mieltä. Olin äärimmäisen otettu, kun Setlementti Puijolan Kompassin kotouttamisen asiantuntija Tsega Kiflie kutsui minut eilen (13.12.2017) vierailemaan heidän luonaan. Kävimme keskustelua maahanmuutosta, kotouttamisesta ja siitä, että kaikkien tulee kunnioittaa yhteisiä pelisääntöjä. Olimme harvinaisen samaa mieltä monesta asiasta ja uskon, että teemme asiakysymyksissä yhteistyötä myös tulevaisuudessa.

Arvostan Tsegan kaltaisia ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan vaikeistakin asioista ilman ennakkoluuloja. Toivoisin näkeväni tätä henkeä myös valtuustossa enemmän. Kansainvälisyyttä Kuopiossa ja on tulee olemaan, joten meidän pitää löytää keinot siihen, miten näitä asioita hoidetaan. Poliittiseen monikulttuurisuuteen en usko, mutta pragmaattisella savolaisella tavalla voimme tehdä politiikka, jossa sekä Kuopio että tänne tulijat hyötyvät. Olen monta kertaa sanonut: Tänne on tervetullut tekemään töitä, yrittämään ja opiskelemaan, kunhan noudattaa meidän lakejamme ja sääntöjämme.

Olen tullut politiikkaan muuttamaan asioita. Suhtaudun asioihin pragmaattisesti ja puolustan aina kuntapolitiikassa Kuopion ja kuopiolaisten etua. Meidän pitää löytää keinot hyväksytyn kaupunkistrategiamme puitteissa siihen, että emme muiden suurien kaupunkien tapaan epäonnistu maahanmuuttopolitiikassa. Kenties meidän on aika luoda Kuopioon oma maahanmuuttopoliittinen ohjelma, jossa näitä kysymyksiä pohditaan?

 

Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia.

Yleinen

Tunnetta ja ymmärtämisen vaikeutta valtuustossa

Eilen (11.12.2017) pidimme jälleen valtuuston kokouksen. Esityslistalla oli mm. Kuopion kaupungin strategia vuoteen 2030 asti ja kävimme lähetekeskustelua vuoden 2018 budjetista. Tärkeitä ja kaupunkimme tulevaisuutta linjaavia asioita.

Esitin valtuustossa, että kaupungin strategiasta (joka itsessään on ihan hyvä) poistetaan seuraava lause: ”Väestönkasvusta yhä merkittävämpi osa tulee maamme rajojen ulkopuolelta.” Esitys lauseen poistamisesta sai valtuustossa monelta pasmat sekaisin ja ymmärtämään itse ehdotuksen täysin väärin.

Meidän tulee panostaa siihen, että Kuopiossa on hyvä kasvattaa jälkeläisiä ja lapsiperheistä tulee pitää huolta. Meillä on kaikki mahdollisuudet saada syntyvyys nousuun, mikäli siihen on poliittista tahtotilaa. Itselläni tähän tulee olemaan konkreettinen valtuustoaloite, jonka tulen jättämään lähitulevaisuudessa. Ketään ei pidä pakottaa lisääntymään, mutta voimme auttaa taloudellisesti nuoria lapsiperheitämme.

Valtaosa muutosta Kuopioon tulee Savon sisältä sekä lähialueilta ja tätä kehitystä pitää tukea myös tulevaisuudessa. On tärkeää, että emme aseta tänne saapuvia muuttajia eriarvoiseen asemaan ja tuemme heitä samoilla mittareilla. Siksi en kannata poliittista monikulttuurisuutta, joka asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan palveluiden suhteen. Vapaiden yksilöiden tulee lähteä samalta viivalta eikä ketään saa syrjiä, ei edes positiivisesti. Lakien ja säädösten tulee olla kaikille samat.

Lisäksi lauseen poisto ei tarkoita sitä, ettei Kuopioon saisi tulla tekemään töitä, yrittämään tai opiskelemaan ulkomailta, kunhan noudattaa lakejamme ja tapojamme. On valitettavaa, että moni suhtautuu maahanmuuttoon lähinnä tunnetasolla, jolloin pragmaattinen keskustelu aiheesta hukkuu sen alle.

 

xxxx

 

Keskustelu eilisessä valtuustossa oli paikoitellen värikästä ja luvalla sanoen mielenkiintoista. Esimerkiksi esitykseni teatterilippujen nettokustannusten 25% leikkauksesta sekä kaupunginorkesterin nettokustannusten leikkauksesta sai erään valtuutetun vihjailemaan, että haikailen natsi-Saksan tapaan korkeakulttuurin alasajoa ja vain Wagneria musiikkikeskukselle. Tiedoksi hänelle, että minä rakastan suomalaista ja savolaista kulttuuria, ja olen enemmän Sibeliuksen miehiä. Säästöjen esittäminen kulttuurista ei ole kaipuuta menneeseen. Sellaisten argumenttien esittäminen on lähinnä älyllisesti laiskaa ja kertonee sen esittäjästä oleellisen.

Miksi sitten esitän kyseisiä leikkauksia? Kaupunkimme budjetti tulee olemaan 12,4 miljoonaa euroa alijäämäinen ja mielestäni jostain taloutta tulee tasapainottaa. Kun raha ei riitä kaikkeen, päiväkodit ja koulut on välttämättöminä palveluina priorisoitava teatterin ja muun kivan, mutta ei välttämättömän edelle. Esitykseni olikin kokonaisuudessaan seuraavanlainen:


“Esitän seuraavia kohtia budjetista muutettavaksi:

Teatterilippujen nettokustannuksista leikataan 25%.

TA2018 on varattu teatterilippujen nettokustannuksiin 72,86€ kuluja per katsoja. Tämä tekee arvioidulla katsojamäärällä 65 000 summaksi 4 735 900€.

25% leikkauksella saisimme säästöjä 1 183 975€.

Kaupunginorkesterin nettokustannuksista leikataan 25%.

TA2018 on varattu kaupunginorkesterilippujen nettokustannuksiin 74,6€ kuluja per kuulija. Tämä tekee arvioidulla katsojamäärällä 42 000 summaksi 3 133 200€.

25% leikkauksella saisimme säästöjä 783 300€.

Säästöt kohdistetaan siten, että lähiliikuntapaikkojen määrärahaa talousarviossa kasvatetaan 183 975€. Yhteensä lähiliikuntapaikkojen budjetti vuodelle 2018 olisi näin ollen 283 975€.  Tämä tukee kaupunkilaisten terveyttä, yhteiskunnallista koheesiota ja on myös kaupungin strategian mukainen.

Loput säästöistä (1 783 300€) kohdistetaan kaupungin päiväkoti- ja kouluinvestointeihin. Tämä omalta osaltaan helpottaa vuoden 2018 budjetoitua alijäämää.”

xxxx

 

Eilinen valtuusto oli luvalla sanoen elämäni tähänastisista mielenkiintoisin ja osittain raskain. Tahallinen väärinymmärtäminen, sanojeni vääristely ja perussuomalaiset vs. muut -asetelma saattaa olla joskus raskasta. Onneksi politiikassa on kerennyt kehittymään paksu nahka ja pidän aina kiinni siitä, että asiat riitelevät eivätkä ihmiset. Tämän osoitti kokouksen jälkeen muutama valtuutettu, jotka tulivat tsemppaamaan ja kiittämään mielenkiintoisesta keskustelusta, vaikka olivatkin kanssani eri mieltä. Se osoittaa aitoa sivistystä ja kunnioitusta toista valtuutettua kohtaan.

Työ jatkuu jälleen vuoden viimeisessä valtuustossa 18.12., jolloin tulemme valitsemaan myös tulevan kaupunginjohtajan. Tästä kirjoitan lisää ensi viikolla.

Yleinen

Kuopio ei tarvitse monikulttuurista juhlaa

Kuopion kaupunki järjestää 6.12. itsenäisyyspäiväjuhlat Musiikkikeskuksella. Samana päivänä vietetään Suomen 100-vuotisjuhlavuotta, ja olemmekin onnekkaita, kun puolustusvoimien valtakunnallinen paraati järjestetään samaan aikaan kaupungissa. Eväät isänmaalliseen päivään ovat siis olemassa.

Kuitenkin kaupunki on jostain kumman syystä päättänyt, että itsenäisyysjuhla on monikulttuurinen ja juhlassa esiintyy erilaisia kulttuureja, jotka eivät liity suomalaiseen kulttuuriin millään tavalla, saati edusta Suomen 100-vuotiasta historiaamme. Luulisi, että edes juhlavuotena uskaltaisimme olla ylpeitä suomalaisuudestamme ja Suomesta. Valitettavasti kaupunkimme näkee asian toisin.

Erilaisissa kulttuureissa ei ole vikaa. Onhan meillä omaleimainen ja vahva savolainenkin kulttuuri. On kuitenkin käsittämätöntä, miten alhaalla suomalaisidentiteettimme Kuopiossa on, kun emme kehtaa sitä ylpeästi esitellä. Miten suomalaista tai savolaista kulttuuria vaalitaan, jos se korvataan muilla kulttuureilla? Mielestäni ei mitenkään.

Verovaroilla tuettu poliittinen monikulttuurisuus ei ole aitoa monikulttuurisuutta. Mikäli Kuopio haluaa olla kulttuurillisesti rikas, tapahtuu se aivan muita kanavia pitkin. Tulenkin esittämään valtuustossa, että monkikulttuurisuuskeskus Kompassin rahoitus lopetetaan. Jokainen voi kotonaan harjoittaa millaista kulttuuria tahansa – ilman kuopiolaisten veronmaksajien rahoja.

 

Yleinen

Avoin kirje tasa-arvovaltuutetulle

Arvoisa herra tasa-arvovaltuutettu,

Yleisradio uutisoi eilen, että pojat kokevat enemmän seksuaalista häirintää opettajien kohdalta kuin tytöt. Toivon hartaasti, että edustamanne instanssi pyrkii tekemään kaikkensa, että poikiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä saadaan loppumaan.

Toiveeni kuitenkin saattaa perustua sananmukaisesti vain toivoon. Teidän edustamanne instituution mukaan, poikien kokemissa häirintätilanteissa on mukana “pelleilyvastauksia”. Tiedustelenkin, edustaako tämä käsitystänne tasa-arvosta? Tästä voitaneen vetää tulkinta, että poikien kokema seksuaalinen häirintä ei mielestänne ole yhtä vakavaa kuin tyttöjen. Herra tasa-arvovaltuutettu, kyllä se on.

Myös pojat ja miehet joutuvat erilaisen häirinnän kohteeksi. Pojat ja miehet niistä harvemmin puhuvat, koska miehisyyteen kuuluu olla alfauros ja ottaa se vain kohteliaisuutena. Miehisessä kulttuurissa pojat ja miehet eivät valita. Kaikki otetaan vastaan.

Onneksi maailma on muuttunut ja myös meillä miehillä on oikeus kertoa tunteistamme eikä meidän tarvitse sietää kaikkea. Nämä asiat ovat olleet pitkään tabuja, joten on erityisen tärkeää, että pojat saavat puhua asiasta. Uskotteko te, herra tasa-arvovaltuutettu, että tätä kehityskulkua tukee instituutionne näkemys “pelleilyvastauksista”? Epäilen vahvasti.

Arvoisa herra tasa-arvovaltuutettu. Toivon, että jatkossa otatte poikien vastaukset tosissaan ja edistätte molempien sukupuolten tasa-arvoa yhtä suurella vakavuudella. Pojat ovat muutenkin ahtaalla yhteiskunnassamme monella osa-alueella. Kun otetaan mittariksi syrjäytyneisyys, koulumenestys tai todennäköisyys kohdata fyysistä väkivaltaa, pojat on selkeästi tyttöjä heikommassa asemassa. Myös kulttuurilliset piirteet sallivat tytöille poikia enemmän kertoa kiusaamisesta, väkivallasta tai seksuaalisesta häirinnästä. Poikien kokemuksia ei tule vähätelläKommenttinne poikien vastauksiin oli, noh, luvalla sanottuna pelle.

 

Miesrakkaudella,

Samuli Voutila

puheenjohtaja, mies

Perussuomalaiset Nuoret ry

0400 988 960

samuli.voutila@ps-nuoret.fi

Yleinen

Valtuusto ei ole pelkkä kumileimasin

Tämä viikko on mennyt äänestäjiäni edustaessa niin valtuustossa kuin lautakunnassa. Lisäksi tuli tavattua paikallisia toimijoita ja erilaisia yhteistyötahoja. Valtuutetulle on tärkeää olla perillä siitä, mitä kaupungissa tapahtuu ja millaisia ajatuksia kuopiolaiset omaavat juuri nyt.

Kuopion valtuusto kokoontui maanantaina 23.10.2017. Esityslistalla oli paljon asioita ja arvelinkin jo ennen kokousta, että mielenkiintoinen kokous on edessä ja niinhän se olikin. Erityisesti keskustelua herätti arkkitehtuuripoliittisen ohjelman käsittelytapa. Se oltiin tuomassa vain tiedoksi valtuustolle, vaikka se linjaa rakentamista Kuopiossa pitkälle tulevaisuuteen.

Sovimme valtuustoryhmän kokouksessa, että esitän ohjelman palauttamista siten, että se käsitellään ja hyväksytään valtuustossa. Demarien valtuutettu Iris Asikainen kerkesi tehdä tämän valtuustossa ensin, joten kannatin hänen esitystään. Kävimme tiiviin ja vilkkaan keskustelun aiheesta ja muistutin kaupunginhallitusta siitä, että valtuusto ei ole pelkkä hallituksen kumileimasin. Valtuusto osoittikin tämän äänin 33-25 ja nyt asia etenee siten, että valtuusto käsittelee ja hyväksyy ohjelman. Demokratia ja hyvä päätöksentekokulttuuri voitti.

Kuopion kunnallisveroprosentti (20,5%) ja kiinteistöveroprosentit (1,3%) pysyvät vuonna 2018 ennallaan. Tähän voitaneen olla tyytyväisiä nykyisessä taloustilanteessa. Silti pitkällä aikavälillä on painetta laskea veroprosenttia. Itseisarvo kun ei ole verotus, vaan tiukka ja säästeliäs taloudenpito. Verorahat eivät ole päättäjien. Ne kuuluvat veronmaksajille.

Kävimme myös kiivasta keskustelua erityisesti nykyisen varavaltuutettumme Kaija Räsäsen valtuustoaloitteesta selviytymisasemaan liittyen. Ministeriö on ehdottanut sellaisia kaupunkeihin ja Kuopio on ainut isoista kaupungeista, joissa tällaistä ei vielä ole. Valitettavasti aloite kaatui äänin 33-26. Mutta tähän asiaan varmasti palataan vielä.

Joukkoliikennelautakunta kokoontui keskiviikkona 25.10.2017. Päätimme, että opiskelijat saavat opiskelijalippuja myös C ja D vyöhykkeillä. Tämä antaa myös maaseudulla asuville nuorille oikeuden matkustaa edullisemmin kodin ja oppilaitoksen väliä. Tärkeä asia monelle nuorelle.

Ohjeistimme virkamiehiä myös selvittämään mallin, jolla mobiililipun ostamisessa maksutapalisä otettaisiin kaupungin kontolle. Mikäli haluamme kasvattaa joukkoliikenteen käyttöä, tulee mobiililipun olla vähintään yhtä edullinen kuin itse bussista ostettu. Tästä saamme varmasti lisäinfoa tulevaisuudessa.

Kuntapolitiikka on osoittanut, että kun on kykyä, tahtoa ja päättäväisyyttä, asioihin voi vaikuttaa. Tulen käyttämään teiltä saamaani mandaattia Kuopion ja kuopiolaisten hyväksi. Sillä valtuustossa ei yksikään valtuutettu istu omasta erinomaisuudestaan, vaan äänestäjiltä saadulla luottamuksella. Työ jatkuu.

Yleinen

Yksilökeskeisyyttä hinnalla millä hyvänsä?

Suomi on muuttunut. Sisäinen yhteinäisyytemme ja arvomaailmamme ovat muuttuneet. Emme koe olevamme enää “me”, vaan pitkään jatkuneen kulttuurimarxismin voittokulku on pehmittänyt meitä, ja siihen sekoitettu arvoliberalismi on muuttanut ajattelumalliamme entistä yksilökeskeisemmäksi.

Enää ei ole vastuuta, on vain oikeuksia. Yksilön tunnetaso on noussut keskinäisen kunnioittamisen edelle. Nykyisin ajattelu lähtee siitä, että jos yksilö kokee tuntevansa jotain, on se automaattisesti oikein, eikä muilla ole siihen sanomista. Periaatteessa näin on, mutta meneekö yksilön etu yhteisen edun edelle?

Mietitäänpä vaikka asevelvollisuutta ja perustuslaillista velvollisuuttamme  puolustaa maatamme. Millainen maa Suomi olisi, jos asepalveluksen suorittaneet miehet vain toteaisivat, että “Mua ei just nyt nappaa”, ja kukkahattutäti silittäisi päätä samalla kun vihollinen miehittäisi maamme? Uskon, että sen vallan alla ei kauaa yksilönvapauksia katsottaisi.

Sama pätee keskusteluun sukupuolista ja niiden määrittämisestä. Vapaassa yhteiskunnassa yksilö saa pukea päälleen mitä lystää, eikä sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Siitä huolimatta nykyään on vallalla käsitys, jonka mukaan sukupuolen määrittää sukupuoli-identiteetti -yhdistelmä pukeutumista, käyttäytymistä ja sitä, miksi oman sukupuolensa määrittelee. Ajatusmalli on ristiriidassa biologian kanssa eikä kestä faktoihin pohjautuvaa lähempää tarkastelua. Sukupuolta ei määritä mielipide, vaan kromosomit, ja sukupuolia on ainoastaan kaksi: mies ja nainen.

Nämä esimerkit ovat toki kärjistettyjä, mutta eivät muuta todellisuutta mihinkään. Nykyään vaikuttaa olevan vain oikeuksia, muttei velvollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii myös “ideologisesti työttömän” tarina, joka ansaitusti nostatti raivoa sosiaalisessa mediassa. Ideologinen työttömyys ei saa mennä yhteisen edun edelle -varsinkaan, kun muut maksavat/kustantavat tämän oikeuden.

Suomi kaipaa ryhtiliikettä. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme, mutta asettaa selvät rajat yhteisön ja yksilön edun välille. On esimerkiksi kaikkien etu, että maksamme kohtuullisesti veroja. Niillä kustannetaan monta yhteiskuntaa ja yksilöä hyödyttävää asiaa, kuten peruskoulu ja perusterveydenhuolto. Sen sijaan yhteiskunnan saama hyöty esimerkiksi sukupuolenvaihdosleikkausten ja hormonihoitojen maksamisesta jää laihaksi niiden kustannuksiin nähden.

Kuntavaalien alla eräässä vaalikoneessa kysyttiin: “Muodostavatko koti, uskonto ja isänmaa hyvän arvopohjan politiikalle?” Kyllä ne muodostavat. Turvallisuuden tunne ja eväät elämälle saadaan kotoa, ja hengellisyys luo elämälle astetta syvemmän merkityksen. Isänmaa on jokaisen kansakunnan turvastama, joka saa meidät tekemään töitä yhteisen hyvän eteen. Kun ihminen tuntee olevansa osa yhteisöä ja jotain itseään suurempaa, se tekee elämästä merkityksellistä ja antaa voimia kohdata haasteita.

Vanhoihin ja hyviin arvoihin palaaminen tekisi erittäin hyvää Suomelle ja sen kansalle. Nykyään kansallinen identiteetti ja tunne siitä, että on osa jotain itseään suurempaa on romutettu, ja tuloksena on sukupolvi, joka on vailla identiteettiä, tuntee olonsa juurettomaksi ja etsii itseään kaikkialta paitsi sieltä, mistä kannattaisi. Kaikki kehitys ei ole edistystä.

Hyvät suomalaiset! Kansalliskonservatiivina haluan puolustaa vapautta, vaurautta ja vakautta. Nykyinen kulttuurimarxismi tarjoaa lähinnä sekasortoa, köyhyyttä ja epätoivoa. Näytetään, että yhteiskuntamme ei ole kulttuurimarxismin leikkikenttä. Näytetään, että suomalainen yhteiskunta ei ole identiteettikatoinen individualismin ja “kaikkimulleilmaiseksihetinyt” -ajattelun kehto, vaan työntekoa ja vastuun ottamista arvostava vahva kansa ja valtio. Älkää alistuko vallitsevasta hegemoniasta huolimatta. Osoitetaan, että perinteisillä suomalaisilla arvoilla yhteiskunta ja yksilö voivat paremmin. Tehdään se Suomi100-iskulauseen mukaan: yhdessä.

Yleinen

Antaa viinan virrata

Suomessa ei täysi-ikäinen ihminen saa ostaa vapaasti alkoholia. Ei ainakaan netin kautta. Helsingin Sanomat uutisoi tänään (17.10.17), että virkamiesten linjaus alkoholin etäostamisesta ulkomailta on ehkä lain vastainen. Jutussa haastateltiin lakimies Petteri Snelliä, joka tunnetaan myös autoverojuristina.

Virkamiesten linjaukset alkoholipolitiikassa ovat täysin absurdeja. Suomi on osa Euroopan talousaluetta, jossa tavarat liikkuvat vapaasti. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, myös alkoholituotteet ovat vapaan kaupan piirissä siinä missä muutkin tuotteet. Mutta mistäs minä mitään tietäisin, onhan meillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ajamassa asioita puolestamme. Tai ainakin sen pitäisi olla, mutta valitettavasti se lähinnä saa suomalaiset juomaan ketutukseen.

Onneksi ainakin toistaiseksi poliitikot säätävät lait ja virkamiehet sitten niitä toteuttavat (tai näin ainakin voisi olettaa). Alkoholipolitiikka on Suomessa perinteisesti kuuma peruna, mutta uudistusta se tarvitsee ja roimasti. Puretaan ensiksi Alkon monopoli ja vapautetaan alkoholin myynti kokonaan. On aivan absurdia perustella valtion monopoleja vuonna 2017. Tai ylipäätään mitään monopoleja.

Toinen asia mitä meidän tulee tehdä, on laskea verotusta vuoden 2007 tasolle. Viinarallia ulkomailta vastaan ei taistella rajoituksilla, vaan takaamalla suomalaiselle panimoteollisuudelle kilpailykyiset olosuhteet Suomessa. Tämä parantaa oleellisesti työllisyyttä ja jättää verot Suomeen Baltian sijaan.

Lisäksi myyntiajat tulee avata täysin ja turhista prosenttirajoista myynnissä luopua. Antaa asiakkaiden päättää, mitä ja millaista alkoholia he ostavat. Se ei kuulu viranomaisille tai edes meille päättäjille.

Eduskunta käsittelee kuluvan syksyn aikana alkoholilain uudistusta. Toivon että kansanedustajiltamme löytyy rohkeutta tuoda lainsäädäntö edes tälle vuosituhannelle. Antaa viinan virrata.

 

Yleinen

Tulee presidentin olla syntyperäinen Suomen kansalainen?

Viime päivinä on taas puhututtanut suomalaisuus ja erityisesti tuleeko presidentin olla syntyperäinen suomalainen. Asia nousi taas esiin, kun kansanedustaja Pilvi Torstin (SDP) lakialoite oli käsittelyssä eduskunnassa.

Suomen tasavallan presidentin tulee olla syntyperäinen suomalainen.. Hän toimii Suomen armeijan ylipäällikkönä, on Suomen ääni sekä kasvot maailmalle ja edustaa kansalta saadulla mandaatilla meitä. Perusteet löytyvät jo näistä.

Miksi on tärkeää, että Suomen armeijan ylipäällikkö on syntyperäinen suomalainen? Vastaus on helppo ja yksinkertainen – lojaalisuus. Syntyperäinen suomalainen on nimikkeen mukaisesti syntynyt Suomessa ja hyvin todennäköisesti kasvanut valtaosan elämäänsä suomalaisten elämäntapojen, arvojen ja normien mukaan. Hän ymmärtää suomalaisuutta ja sen erilaisia vivahteita sekä ymmärtää suomalaisen maanpuolustuksen arvon ja ennen kaikkea sen hengen. Lisäksi syntyperäisellä suomalaisella ei pääse syntymään tilannetta, jossa henkilölle syntyisi lojaliteettiristiriita kahden valtion välille. Myöskään tällöin Suomen presidenttiä ei pystytä painostamaan jonkin toisen valtion toimesta samalla tavalla.

Ihmettelen suuresti, mikä vimma erityisesti poliittisella vasemmalla laidalla on murentaa suomalaisuutta. Eikö suomalaisuus tule nähdä voimavarana, josta voimme olla ylpeitä? Rehellisyys, periksiantamattomuus ja sovituista asioista kiinni pitäminen ovat suomalaisuudelle hyvin tyypillisiä tuntomerkkejä. Mikäli emme ole ylpeitä suomalaisuudestamme, katoaa pohja myös näiltä asioilta. Millä Suomea brändätään tulevaisuudessa, jos suomalaisuutta ei enää ole?

Meitä suomalaisia ei ole maailmassa paljon. Suomalaisuuden heikentämisen sijaan kannustan jokaista suomalaista olemaan ylpeä suomalaisuudestaan. Siinä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin.

 

Yleinen

Amisten ja oppimisen asialla

Eilen (11.10.2017) kokoontui Kuopiossa Savon koulutuskuntayhtymän yhtymävaltuusto (nimihirviö, tiedän). Toimin kyseisessä valtuustossa ainoana Perussuomalaisten valtuutettuna koko maakunnasta. Koska Kuopion kaupunki on suurin omistaja koulutuskuntayhtymässä, käytän 12,5 ääntä 98,33 äänestä.

On ilo päästä vaikuttamaan erityisesti ammatilliseen opetukseen Savossa ja Kuopiossa. Maakuntamme kaipaa osaavaa työvoimaa ja ammattiosaajista on jo tällä hetkellä pulaa. Kannustankin nuoria ja varttuneempia savolaisia hakemaan osaamista aktiivisesti Savon ammattiopistolta. Töitä kyllä riittää, kun työvoima ja työvoimatarpeet kohtaavat.

Koulutuskuntayhtymä on isojen muutosten edessä. Ammatillisen koulutuksen reformi, amiskan muutto pois Mölymäeltä Savilahden kampusalueelle ja alati niukkenevat resurssit. Vaikka koulutuskuntayhtymän talous onkin saatu pidettyä tasapainossa, leikattiin alueemme rahoitusta 30% viime vuodesta. Tästä pitää alueemme kansanedustajakin olla hereillä, varsinkin kun kuulemma sieltä hallituksesta käsin asioihin vaikutetaan.

Ammatillisen koulutuksen arvostus on onneksi noussut tällä vuosituhannella. Ennen amiksia pidettiin ”luusereina”, nykyään rautaisina ammattilaisina. Itse merkonomina ja kauppaopiston käyneenä, nuorisojärjestön puheenjohtajana ja kaupunginvaltuutettuna haluan antaa kaiken kunnian amiksille. Tarvitsemme teitä.